Etelänkiisla - Uria aalge - Common Guillemot - sillgrissla - URIAAL

Описание: Etelänkiisla - Uria aalge - Common Guillemot - sillgrissla - URIAAL

Lahko: Rantalinnut. Heimo: Ruokit. Tieteellinen nimi: Uria aalge. Lajilyhenne: URIAAL

Etelänkiisla (Uria aalge)
Etelänkiisla on virtaviivainen ja keskikokoinen ruokkilintu, joka tuo mieleen pienen pingviinin. Se on pituudeltaan noin 38–43 cm ja siipien kärkiväliltään 64–73 cm. Linnun selkäpuoli ja pää ovat nokeen vivahtavan tummanruskeat tai lähes mustat, kun taas vatsapuoli on puhtaanvalkoinen. Sillä on pitkä ja terävä nokka. Osa yksilöistä kuuluu niin sanottuun rengaskiisla-muotoon, jolloin silmän ympärillä on valkoinen rengas ja siitä taaksepäin suuntautuva kapea juova.

Elinympäristö ja ravinto
Etelänkiisla on todellinen merilintu, joka viettää suurimman osan vuodesta avomerellä ja rantautuu vain pesimään. Se on taitava sukeltaja, joka käyttää siipiään evinä uidessaan syvälle veden alle. Ravinto koostuu pääasiassa parvikaloista, kuten silakasta, kilohailista ja tuulenkaloista.

Pesintä ja ääntely
Pesintä tapahtuu jyrkillä kalliopaadoilla tai saaristossa suurissa, tiiviissä yhdyskunnissa. Etelänkiisla ei rakenna varsinaista pesää, vaan munii ainoan päärynänmuotoisen munansa suoraan kalliolle. Munan muoto estää sitä vierimästä alas kielekkeeltä. Pesimäpaikoilla kuuluu jatkuva, valittava ja kumea "orr-orr"-ääntely, mutta merellä lintu on pääosin hiljainen.

Levinnäisyys
Laji on levinnyt laajalti Pohjois-Atlantin ja Pohjois-Tyynenmeren rannikoille. Suomessa etelänkiisla pesii harvinaisena ja erikoistuneena lajina vain ulkosaariston rauhallisimmilla kallioluodoilla, kuten Ahvenanmaan ja itäisen Suomenlahden saarilla.

Paljon uusia lintuvideoita tulossa! Tilaa kanava:    / @suomen_linnut