Ihmisarvoista elämää! – Toipuminen -seminaari. Toipujan puheenvuoro. Irti Huumeista ry

Описание: Ihmisarvoista elämää! – Toipuminen -seminaari. Toipujan puheenvuoro. Irti Huumeista ry 20.10.2019

Mio Nykänen, päihdekuntoutuja, isä, puoliso, poika, työkaveri:
"Käytin 14 vuotta päihteitä. Tein rikoksia, jotta sain aineita. Käytin aineita, jotta pystyin tekemään rikoksia. Olin oravanpyörässä. Päihteiden käyttö oli kokopäiväduunia.
Aloin haaveilla kuolemasta. Olin 27-vuotias. Halusin palata ajassa taaksepäin.
Vankilan jälkeen asuntolassa masennuin. Haalin lempihuumetta, käsidesiä ja kirjoitin jäähyväiskirjeen. Heräsin sitten muutaman päivän jälkeen sairaalassa. Kuntouduin ja päätin tappaa itseni.
Vanhassa kesänviettopaikassa talvella katselin vanhoja valokuvia. Sitten kauniina päivänä kairasin itselleni avannon, johon aioin vajota. Hyppäsin sinne ja tajusin, että vettä oli vain rintakehään. Palelin, huusin ja karjuin. Pari hiihtäjää kuuli ja nosti minut ylös. Sitten olinkin sairaalassa kesään asti.
Sen jälkeen hain taas Virosta lääkkeitä, otin ne ja yritin hukuttautua Suomenlinnassa.
Lopulta sairaalasta ohjasivat päihdepoliklinikalle. En pitänyt itseäni päihdeongelmaisena. Ajattelin, että minulla on mielenterveysongelma ja olen masentunut.
Päihdeklinikalla sanottiin suoraan, että mitä jos yrittäisit katkolle. Ajattelin, että ihan sama. En pitänyt raitistumista mahdollisena. Ajassa taaksepäin meneminen oli todennäköisempää.
Päästin puolivahingossa puhtaaksi. Olen ajattellut, että tarvitsin siihen kolmea asiaa. Omat asiat olivat solmussa, oli vuokravelkoja, maksuja ja kaikkea. Sain siihen ammattiapua. Lisäksi sain vertaistukea, joka auttoi tyhjän tilan täyttämiseen. Narkomaanin identiteetti oli todella vahva. Kesti aikaa tajuta, että elämässä on muutakin kuin minä. Ajan käsite oli epäselvä.
Olen ymmärtänyt, että tämä on sairaus. Joka päivä pitää muistaa hoitaa itseä."