Tauno Veli Sakari Vartiainen

Описание: Isäni – Tauno Veli Sakari Vartiaisen (14.1.1939–14.1.2006) – muistoksi.

Tänään tulee 20 vuotta hänen maallisen elämänsä päättymisestä. Hänen muistonsa ja elämänsä jatkuu yhä meissä läheisissä – ja hänen kättensä jäljissä.

Kiitos rakkaalle isälle, miehelle, veljelle ja työkaverille.

Sanat:

Et ollut hiljainen mies,
et jäänyt nurkkaan kuuntelemaan,
ääni täytti työmaan, keittiönkin,
kun nauru tai suuttumus syttyi.
Mut äänen alla sykki sydän,
joka kantoi enemmän kuin näytti,
ja sanat lensi joskus kovaa,
mut teot puhui aina puolestaan.

Äänekäs mies, suuri ääni,
mut vielä suurempi sydän,
rakensi talon, rakensi perheen,
teki elämän käsillään.
Ei täydellinen, ei siloiteltu,
mut rehellinen alusta loppuun,
sellainen mies ei katoa,
se jää elämään meissä.

Opit työn ennen sanoja,
vastuun ennen lepoa,
ja jos maailma tuntui epäreilulta,
siitäkin kerroit suoraan.
Uskoit ihmisiin liikaa ehkä,
ja joskus se satutti sinua,
mut et koskaan lakannut rakastamasta,
et lakannut yrittämästä.

Äänekäs mies, tuttu ääni,
joka kuului kauas ja jäi,
ei vain puhetta vaan tekoja,
joista koti kasvoi ja pysyi.
Ei kouluja, ei kiiltoa,
mut elämän viisaus selässä,
sellainen ääni ei vaimene,
se jatkuu meissä eteenpäin.

En aina ymmärtänyt silloin,
enkä osannut kiittää ajoissa,
mut nyt sanat löytää tiensä,
laulun kautta, myöhään mut totta.
Ja jos joskus vielä kuulen
äänesi jossain tuulen seassa,
toivon että tiedät tämän:
olin ylpeä, olen kiitollinen.

Äänekäs mies, elävä ääni,
hyvässä ja pahassa sama,
rakensi kodin, rakensi meidät,
ja antoi kaikkensa loppuun saakka.
Ei pyhimys, ei patsas,
vaan mies joka rakasti paljon,
ja siksi hänen äänensä
ei koskaan täysin hiljene.

Tässä talossa, tässä elämässä,
sinun jälkesi kuuluu yhä.

(Musiikki luotu makebestmusic.comin avustuksella)