Mukautumisen Evankeliumi (David Wilkerson)

Описание: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Room.12:2)

LAPSILLE TARJOTTU MUKAUTUMISEN EVANKELIUMI

Jos lähdemme liikkeelle ajatuksesta, että lapsille täytyy mukauttaa evankeliumi ja tarjota se hauskalla ja viihdyttävällä tavalla, niin olemmeko silloin esittelemässä heille Raamatun Elävän Herran? Emme varmasti!

Ehkä emme itsekään silloin tunne Herraa? Onko Jumalan Sana meille elävää todellisuutta?

Paavali kirjoittaa: "minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista". Hän julisti ristiinnaulittua Jeesusta Pyhässä Hengessä ja voimassa. Ei hän yrittänyt käyttää jotain ihmisten koukkuja ja konsteja, ja suostutella ihmisiä puolelleen. Ei. Vaan Paavali oli tyhjä ja heikko itsessään. Ja Hän nojautui täysin Herraan ja Hänen Henkensä voimaan ja viisauteen! Hänellä oli aito usko ja rakkaus ja pyhitys ja Jumalan Henki ja väärentämätön Evankeliumi. Eivätkö nämä Jumalan Sanan periaatteet päde myös Evankeliumin julistamiseen lapsille? Tottakai!

Mutta nyt? Vaikuttaa siltä, että jotkut lasten vanhemmat, ovat menneet siihen halpaan, että lapset ja heidän mielenkiintonsa pitää yrittää voittaa puolelleen alentamalla Jeesus jonkinlaiseksi "hauskaksi kiltiksi pikku lasten Jeesukseksi". Pitäähän evankeliumi olla mielenkiintoisempaa kuin "pelle hermanni" tai tämän maailman tietokonepelit ja videot, jonka nuo samaiset vanhemmat ovat jo sallineet valloittaa lastensa sydämet täysin. Niinkö se menee?

Kaiketi Herralla on myös todellisia isiä, jotka todella tuntevat Jumalansa, ja kasvattavat poikiaan Herran Jeesuksen kurissa ja opetuksessa - Pyhän Hengen voimassa - Herran opetuslapsiksi. Niin: ISIÄ! Raamattu sanoo: "ISÄT, kasvattakaa..."

Varmasti meidän tulee ottaa huomioon lapsen ikä ja rukoilla Herralta viisautta kuinka puhua itse kullekin. Mutta ei se tarkoita Evankeliumin mukauttamista ja vesittämistä, eikä Jeesuksen "lapsellistamista".

Aito todistuksemme Jeesuksesta on ennenmuuta aitoa käytännön uskoa ja vaellusta Herran kanssa. Siitä lapset näkevät, että Jeesus elää! Kristuksen tuntemisen tuoksusta! Lapset näkevät miten vakavasti otamme JUMALAN SANAN. Ja he näkevät, että rukouksemme eivät ole jotain rutiininomaista "hartauden harjoitusta" vaan ELÄMÄÄ ja vastauksia! Herra kuulee! Ja tuntemastamme Herrasta - Raamatun Jeesuksesta - puhumme lapsille ja Jumalan Sana tekee tehtävänsä! Jeesuksesta puhuminen lapsille vaatii meiltä lapsen kaltaiseksi nöyrtymistä Herran edessä - oman epäuskomme ja monimutkaisuutemme hylkäämistä voidaksemme puhua Jumalan Sanaa täydessä terässä ja elämää muuttavassa voimassa.

Raamattu sanoo: "Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea." (Sananl.22:6)

Millaiseen kristityn elämään sinä esimerkilläsi ja opetuksellasi totutat poikasta?

Mitä ajattelet siitä seuraavan, jos totutamme lapsemme "lasten hauskaan viihde Jeesuksen", jota mennään kerran viikossa pyhäkouluun moikkaamaan, vaikka muuten opitaan elämään aivan samoin kuin muut tämän maailman lapset elää? No eihän se ehkä eroaisi silloin millään lailla tuon lapsen vanhempien omasta ns "kristillisyydestä" - vanhempien, joiden maailmallinen elämä koostuu "kristillisestä VIIHTEESTÄ" ja "kristillisestä KERHOTOIMINNASTA".

Sitäkö uskon tietä lapset sitten seuraavat vielä vanhoina mummoina ja pappoinakin johon me heidät lapsina totutimme? Sekö on heidän voimansa voittaa maailma, synti ja saatana, jotka he joutuvat joka päivä tässä maailmassa kohtaamaan? "Totuta poikanen tiensä suuntaan"! Sen on siis parasta olla AITOA!

Jos lapset saavat tuntea elävän Jeesuksen ja tottua Hänen tiensä suuntaan jo lapsina, niin siinä on eväitä läpi koko elämäksi. Siis silloin kun kyse on aidosta Jeesuksen tuntemisesta ja Jumalan Sanasta, joka pysyy iäti!

Raamattu sanoo: "Herran pelko on viisauden alku"

Sillä on valtavan vakavat seuraukset, jos meillä ei ole ollut näyttää elämällämme lapsillemme sitä mikä on todellista. Sitä lasten olisi tullut saada nähdä koko lapsuutensa ajan kristityiltä vanhemmilta ja muilta kristityiltä aikuisilta: Jeesuksen Evankeliumin elävää todellisuutta - eläviä kirjeitä Jeesuksesta - Jumalan Hengellä kirjoitettuja. Mutta jos he näkevät pinnallista, uskonnollista ja mukautettua "Jeesus"-humpuukia, niin ei ole sitten ihme, jos he ovat tulleet lapsuutensa aikana johtapäätökseen, että Jeesuksen nimen takana ei ole todellisuutta, eikä voimaa.

Ei ole silloin ihme, jos he aikuisina pilkkaavat Herran nimeä verraten sitä joihinkin tämän maailman mielikuvitushahmoihin. Olemmeko me aivan myyneet omat sielumme ja lapsemme sielut tämän maailman epäjumalille, hengille ja teille - sen viihteelle ja hyväksynnälle?! Eikö meillä ole voimaa sanoa "EI!" ja seurata Jeesusta?

Raamattu sanoo: "Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu" (Apt.2:39) Hallelujah!